Viime päivien tapahtumia

Hei!

Nyt on kulunut suunnilleen viikko tuosta edellisestä (ensimmäisestä) postauksesta ja minusta on ihan hyvä, että postausten välissä on aikaa noin viikko tai kaksi, koska ainakaan tällä hetkellä minun elämässäni ei tapahdu päivittäin mitään niin suurta, että siitä pitäisi olla kokoajan blogiin jotain päivittämässä. Mutta siis mitä mulle tapahtui menneellä viikolla?

Viime sunnuntaina oli äitienpäivä ja minun äitini oli varannut koko meidän perheelle (meitä on neljä lasta ja kaksi aikuista) ruokailun erään paikallisen naisen kotiin. Se ei ollut mikään pieni koti, vaan siellä oli kahdeksan henkilön istuttava ruokapöytä, valkoinen flyygeli avoimessa ruokailu/oleskelutilassa, paljon tauluja seinillä, tummanvihreä sohva oleskelutilassa ja pieni, mutta sitäkin somempi parveke, jossa oli kaksi tuolia ja pöytä. Ruuaksi me saimme perunoita, lohta ja kasviksia. Juomana oli valkoviiniä ja heille, jotka eivät juoneet viiniä oli tarjolla vettä. Jälkiruuaksi oli tarjolla vadelmapiirakkaa, joka oli todella hyvää. Koko ruokailun ajan meidän emäntämme kertoi Hangon historiasta ja esimerkiksi siitä, mistä nykyiset kadunnimet ovat peräisin. Oli kyllä mielenkiintoista kuunnella ja oppi kyllä uutta, koska en ainakaan minä ole käynyt koulussa läpi, sitä mistä eri kadunnimet ovat peräisin. Sepä sitten sunnuntaista.

Maanantaina päätin käydä kävelemässä paikallisella luontopolulla, kun oli kerran niin kiva sää. Otin muutaman kuvankin sieltä. Tiistaina kävin uimassa ja oli kiva huomata, että eräs nainen, joka oli muutamaan kertaan käynyt samoissa uintitreeneissä kanssani oli selvästikin kiinnostunut minusta. Minultahan keskustelunaloitus vaatii vähän aikaa, kun jostain syystä en pysty muodostamaan sanoja ihan samaan tahtiin kuin normaalit kakskymppiset. Keskustelukumppanilta se vaatii aikaa ja hermoja, että jaksaa odottaa vastaamista. Siksi olisi mahtavaa, jos ihmiset tajuaisivat sen, että kaikki eivät välttämättä pysty puhumaan nopeasti. Kyllä minä esimerkiksi pystyn nopeuttamaan puhetapaani jos vaan tiedän, että keskustelukumppanini ei halua minulle mitään pahaa. Tähänkin (valitettavasti) menee aikaa. Tämä ominaisuus on varmaankin peruja lapsuudestani, joka oli erittäin uskonnollinen. Nykyään yritän sitten selvittää näitä traumoja psykologin kanssa.

Keskiviikkona oli taekwondo-treenit ja hyvin meni. Torstaina oli psykologikäynti. Käynnin jälkeen minulla oli aikaa senverran, että päätin vähän shoppailla. Ja toinen vähintään yhtä hyvä syy on se, ettei mulla ole juurikaan kesävaatteita. Olin kai jotenkin pessimisti sen suhteen, että ei se kesä voi tulla vielä. No,  kävin sitten ostamassa valkoisen mekon, harmaan mekon, jossa lukee Minimalism ja kaksi mustaa kukkakuosista hametta. Aika monessa niistä vaatteista oli hälyttimet ja yhteen oli jäänyt hälytin, vaikka olin maksanut. Huomasin asian vasta siinä vaiheessa, kun olin kävelemässä ulos liikkeestä. No siitä ei sen kummempaa sitten seurannut. Menin uudelleen vain kassalle ja hälytyksen huomannut myyjä irrotti hälyttimen tuotteesta. Onkohan muille käynyt noin? Kerro , jos haluat että onko sinulle tai jollekin tutullesi käynyt noin, että olet kävellyt liikkeestä ulos jonkun tuotteen kanssa, johon on jäänyt hälytin. Torstaina olisi pitänyt olla myös saunavuoro. Olen hiljattain (noin kuukausi sitten) muuttanut omilleni, mutta sain hoidettua nämä viralliset asuntoasiat vasta nyt, koska muun muassa puhelinkammo haittaa elämääni.

No mutta siis, kun olin selvinnyt pk-seudulta takaisin kotiin, menin samantien soittamaan taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan ovikelloa, että hän olisi näyttänyt minulle saunatilat. Me sitten katsottiin ne saunatilat, mutta kun hän kysyi minulta, että oliko minulle annettu avainta sinne saunatiloihin, niin jouduin sanomaan, ettei ole. Olin nimittäin luullut, että kotiavaimeni käy myös saunanoveen. Kävin sitten perjantaina kiinteistötoimistossa selvittämässä tätä asiaa ja siellä minulle pahoiteltiin, että minulle ei oltu avainta luovutettu. Tämmöistä sattuu. Kävin perjantaina myös kirppiksellä etsimässä lehtitelinettä, koska tässä asunnossa ei ole parveketta, jonne olisin voinut lukemani lehdet heittää käytön jälkeen. En siis kyseistä asiaa löytänyt, mutta sain äitini vanhan laukun, joka toimittaa nyt lehtitelineen virkaa.  Perjantai-iltana menin sitten vanhemmille syömään ja katsomaan Vain Elämää, sieltä lähdin vapaaehtoishommiin nuorisotalolle.
Lauantaina menin myös vanhemmille, tosin tällä kertaa saunomaan. Hyvä, että siellä on mahdollisuus siihen. Sunnuntaina eli tänään oli taekwondotreenit ja harjoiteltiin potkuja ja torjuntoja, Tänään ennen treenejä kävin äitini kanssa Lions-kirppiksellä, josta löysin kirkkaanpunaisen topin ja sinapinkeltaisen nutun. Tykkäättekö te käydä kirppareilla vai vaatekaupoissa? Vai onko sillä juurikaan väliä, onko vaate ihan uusi vai vähän vanhempi? Ja jos tykkäätte kirppareista, niin mitä muuta yleensä etsitte sieltä vai menettekö kirpparille sillä asenteella, ettei sieltä välttämättä tarvitse löytää mitään.  Tähän loppuun laitoin pari kuvaa sieltä luontopolulta. Hyvää alkavaa viikkoa! :)